Ilmoitus

Juuson kotimatka meni kaipinpuolin hyvin ja sopeutuminen takaisin Suomeen kului aivan huomaamatta. Juuso on päässyt myös aloittamaan työt sekä saamaan jälleen seuraksi meidän Luna-koiramme. :)'

Jenna päätti aloittaa kokonaan uuden blogin kirjoituksen, koska tuntui paremmalta aloittaa kertomaan omista kuulumisistaan erilliseen blogiin, kuin jatkaa tänne meidän yhteiseen.
Jennan uuden blogin osoite on: http://elamaajennansilmin.blogspot.com.au/

Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan, voi olla että vielä tätäkin blogia tulevaisuudessa tullaan jatkamaan... :)

Kiitos kun olet seurannut meidän matkaamme! :)

Pitkästä aikaa

Pitkään aikaan ei ole tullut kirjoiteltua mitään tänne. Tuntuu että kun mitään sen ihmeellisempää ei ole tapahtunut niin ei ole jaksanut tulla tänne mitään kirjoittelemaankaan.

Nyt ollaan molemmat Cairnsissa. Tultiin torstaina viettämään pitkää viikonloppua yhdessä. Juusolle Cairnsin ilmasto onkin ollut todella mukava, kun Sydneyssä talvi kelit eivät ole ne kaikista mukavimmat kuitenkaan.

Ollaan pitkästä aikaa shoppailtu oikein urakalla uusia vaatteita, käyty ulkona syömässä kunnolla, muutamat juomassa ja taidettiin me elokuvissakin käydä. Kävelty ympäri Cairnsia ja oltu vain. Tälläinen rento pitkä viikonloppu.

Muutoksiakin on tapahtunut ja suurinpana taitaa olla se, että Juusoa alkoi Suomen kesä kiinnostamaan ja huomenna aikaisin aamulla onkin lento takaisin Suomeen päin. :)
Jenna jää vielä tänne puolelle maapalloa, kun viisumiakin on jäljellä se noin neljä kuukautta. Jenna työskentelee edelleenkin banaanien parissa Innisfailissa ja sinne on jäämässä ainakin pariksi seuraavaksi kuukaudeksi vielä. Katsoo mitä sen jälkeen sitten reissu tuo tullessaan.

Juusolla on lento Shanghain kautta Suomeen. Shanghaissa Juuso viettää mukavat 17 tuntia ja toivottavasti pääsee vähän kaupungille pyörimään ja katsomaan millainen paikka se on. 17 tuntia on kuitenkin aika pitkä aika viettää vain kentällä.
Suomeen on mukava kuitenkin nyt palata kun on kesä eikä tarvitse tulla kesken talvea. Kerkeää vielä juhannusta juhlimaan ja nauttimaan muutenkin kesästä.

Hieman haikeat fiilikset kun nyt se välimatka kasvaa, mutta eiköhän se tästä. Hyvä viikonloppu molemmilla takana ja kuitenkin mukavia hetkiä on tulossa molemmille.

Jenna miettii jatkaako yksin blogin kirjoitusta tänne, aloittaako kokonaan uuden vai lopettaako kirjoittelun kokonaan. Ilmoitusta tulee myöhemmin tänne kuitenkin :)

Erittäin virkeä kuva meistä kahdesta.

Nyt me jatketaan meidän viimeisen yhteisen Australiassa olo päivän nauttimista täällä. :)

Innisfailin kuulumiset

Viimeiset pari viikkoa on oikeastaan satanut vettä jokaisena päivänä, tekeminen onkin siis rajoittunut työn ja hostellin välille. Vesisade ei ole ollut mitään pientä tihkusadetta, vaan ihan kunnon sadetta joten ulkona ei ole tullut sen pakollisen määrän ulkopuolella oltua oikeastaan ollenkaan. Kaikki alkoivat olemaan jo aivan tuskastuneita vesisateeseen ja aika monen äijän hermot olivat erittäin kireinä. Äijäthän työskentelevät ulkona, joten työolot eivät olleet niistä mukavemmista päistä. 

Pari päivää sitten sää onneksi muuttui jo paljon aurinkoisemmaksi ja auringonpaisteesta ja kuumuudesta ollaankin saatu nauttia siintä lähtien. Täytyy sanoa että eilinen työpäivä oli todella tuskainen kuumasta ilmasta johtuen. Vettä taisi mennä jopa neljä litraa työpäivän aikana kurkusta alas ja silti janotti kaiken aikaa. 

Farmityöskentelyn huonoja hetkiä on myös koettu tässä parin viikon sisällä. Yksi tyttö sai haavan työskennellessään ja hetken päästä hän tuli todella huonovointiseksi, sai päänsäryn eikä pystynyt kävelemään kunnolla. Lääkäriin. Viimeisimmän tiedon mukaan on sairaalassa ja kuvat päästä on otettuna. En kuollaksenikaan muista tautia jota hänellä epäillään, mutta haavan kautta elimistöön on joutunut. Ikävää. Farmeilla näitä on kuitenkin.

Useammalla äijällä on jaloissa pahoja tulehduksia, kun jalat tietysti märkänä koko pitkän päivän saappaissa, tai ilman saappaita märässä mutaisessa maassa. Muutaman kävelykin on erittäin tuskallisen näköistä katseltavaa. 

Pahimman näköinen tilanne kuitenkin koettiin viikko sitten kun meidän hostellilainen äijä huitaisi veitsellä omaan päähänsä. Kyllä! Banaaneja humpatessa äijäthän siis isolla veitsellä huitaisevat päänsä yläpuolelta banaani tertut olalle, mutta nyt veitsi osui pahasti sivuun. Täytyy sanoa että aika kamala tilanne ja pahan näköistä jälkeä. Pahemmin olisi voinut käydä, että loppujen lopuksi hyvää tuuria äijällä että selvisi näinkin "pienin" jäljin. 

Tänään kävin kävelemässä hostellin ympäristössä ja nauttimassa auringon paisteesta, jota tässä olikin odotettu. Tässä hieman kuvia maisemista joita päivittäin katselen. :)

Anzac Park

Johnstone River

Johnstone River

Nyt tuntuu että porukkaan on päässyt paljon paremmin mukaan, eikä ole enää niin ulkopuolinen olo kun alussa. Tietysti täällä on myös ryhmiä jotka puhuvat oman maansa kieltä paljon keskenään, ja tälläisissä tilanteissa tulee aika ulkopuolinen olo, mutta se nyt on aika ymmärrettävää. Paljon olen viettänyt aikaa englantia äidinkielenään puhuvien ihmisten kanssa ja täytyy iloita jälleen, että kyllä se englanti paranee vaan kaiken aikaa! :) Nyt kun suomea ei tule puhuttua, kuultua, luettua tai kirjoitettua niin paljoa niin kyllä se englanti sieltä vaan voimistuu, joka päivä huomaa että on entistä helpompaa ja välillä ihan puhuessa itsekseen miettii että mitenkäs tämä sanottaisiinkaan suomeksi.

Viime viikonloppuna vietettiin jälleen syntymäpäiväjuhlia täällä hostellilla. Kuvia otin puhelimella, joten aika huono laatuisia, mutta tälläisiä kuvia nyt tällä kertaa jäi muistoksi:

40-litran booli

Vaikka kuvassa en niin iloiselta näytäkään, niin hauskaa kyllä oli! 

Päästiin ihastelemaan myös pientä tulishowta. 

Nyt on kuukausi siintä kun tänne tulin. Todella nopeasti aika menee, ihan huomaamatta. Olen jo tottunut olemaan täällä ja alkaa tuntumaan tämäkin paikka ihan kodilta. Osa asukkaista jotka olivat täällä kun tänne tulin on lähtenyt ja uusia on tullut tilalle. Kiva seurata uusien asukkaiden samaa shokkitilaa, jonka itse koin tänne tullessa, nyt vierestä katsoen on hyvä naureskella.
Enää minä en ole se uusin shokissa oleva asukas.

-Jenna

Vapun juhlintaa vahan viiveella

 Ostin koneen 130dollarilla, kolmestaan pelataan Daven ja Jonaksen kanssa paljon nettipelia Empire Earth.
Yksi peli kestaa sen yli kome tuntia, niin saa vaha liian hyvin illan menemaan.

 Oltiin seitseman suomalaista vapun jalkeisena lauantaina Sydney Eesti talolla juhlimassa vappua.
Juha, Jenna, Noora, Lotta, Pinja, Mina ja yks viel mut paas unohtuu nimi.
Nakkeja ja salaattia olis saannut ostettua. Suurin osa oli kyl virolaisia mut paljon oli myos suomalaisia kutsuttu facebookin kautta. Sielta minakin loysin ilmoituksen tapahtumasta.
Jatkettiin tasta kylla viela Sydneyn yo elamaan ja kierettiin pari baaria.

 Saatiin sentaan Virosta tuotua juomista ostettua. Eika ollut pahaan hintaan edes.

Toista koti matkalla nain (laittakaa pisteet a:n ylapuolelle, niin merkitys muuttuu paremmaksi)  ison sian kaupan edessa.

Joka paiva meilla toista otetaan tilastot miten paljon on kerannyt, pakannut tai muuta.
Viisi tai kuusi aijaa keraa yleensa kaiken aikaa, muut auttaa aamullla tai paivan lopuksi valilla.
Kolme meista keraa sen 700 eri tuotetta. muut jaa siihen 500.
Tassa kuvassa ekaa kertaa olin kerannyt eniten. Yleensa Jorge on nopein, mut kerrankin voitin. Yks hyva keraaja ei ollut toissa tana paivana.
Sain lisaa tunteja kun olen tehnyt hyvin toita 6.30 aloitan ja olen niin kauan kuin toita on. Osa lopettaa aina 16.00. Olen paassyt olemaan siihen 17.00 jos on toita muuten lopetan kanssa 16.00

Tasta painamalla paasee kuuntelemaan kamppikseni bandia. Aika hyvin laulaa. 

-Juuso

Bananas, bananas

Farmi työskentelyä nyt hetki takana, ja kyllä rankalta taas tuntuu. Aamut ovat olleet kaikista pahimpia ja jokaisena aamuna tuntuu, että on entistä väsyneempi. 

Hostellilta tosiaan lähdetään 6.10 ja työt alkavat kello 7. Normaalisti työpäivä loppuu kello 16, mutta tällä viikolla on jääty ylitöihin jokaisena päivänä. Perjantaithan ovat aina puolikkaita päivä farmilla, mutta tämän päivän kunniaksi tehtiin melkein täysi päivä. Viikon työtunti määrät ovat aika hyvin plussan puolella ja ensi viikon palkkakuitti tulee näyttämään ihan mukavalta. :)

Aurinko alkaa nousemaan juuri kun olen matkalla töihin.

Erittäin huono kuva banaanipuista

Täältä hostellilta noin puolet työskentelee tällä samalla farmilla millä minäkin ja olen kyllä tyytyväinen farmiin. Toisilla farmeilla on töitä ollut vain neljänä päivänä viikossa kun meidän farmilla tehdään ylitöitä. 

Päivät tuntuvat kyllä todella pitkiltä, eikä työpäivän jälkeen energiaa ole oikeastaan mihinkään. Arkipäivät menevät todella nopeasti ja jokainen odottaa aina tulevaa viikonloppua. 

Välillä sitä miettii, että mitä hittoa mä täällä teen kun enää ei olisi pakko tätä farmityötä tehdä, eikä tämä todellakaan mitään mukavaa ole, mutta sitten sitä koittaa miettiä niitä hyviä puolia kuten säästämistä, mikä on täällä paljon helpompaa kun isommassa kaupungissa. 

Ruoka puoli on jäänyt kuluvalla viikolla aika laimeaksi, leipää ja nuudeleita on tullut syötyä pelkästään. Yksinkertaisesti energia ei ole riittänyt ruoan tekemiseen ja mielummin kuluttaa kaiken ajan lepäämiseen minkä pystyy. Kyllähän tähän kohta puolin alkaa taas tottumaan ja energia palaa jostakin. 

Farmilla suurinosa työntekijöistä on euroopasta, mutta jostakin syystä tähän kuvaan ei ole tainnut yhtään eurooppalaista päästä. Kuva on taukotilasta. 

Jokaisena päivänä on tavoitteena pakata 300 laatikkoa banaaneja. Ensimmäisinä päivinä hyvä kun sain pakattua edes puolet tästä määrästä.
Eilen ylitin itseni ja sain pakattua 304 laatikkoa! Olin niin ylpeä itsestäni kun muilla on kuulema mennyt jopa kuukausi ennen kuin on päässyt tavoitteeseen.
Muutamat tytöt tosin pakkaavat nykyään 400 laatikkoa päivässä ja parhaimmat ovat saaneet jopa 500 laatikkoa pakattua päivässä, mutta se vaatii sen, että lajittelijat ovat tehneet työnsä sekä banaanin leikkaajat ovat tarpeeksi nopeita. Normaaleina päivinä hihnassa on tyhjiä kohtia, jolloin pakaajatkaan eivät pysty olemaan niin nopeita.
Tästä minunkin pakkaamiseni vain paranee ja katsotaan miten hyviin tuloksiin pääsen jonkin ajan päästä.
Taukotilassa on myös lista, josta näkee mitä kukakin on pakannut edellisenä päivänä. Huomasin, että osa pakkaajista ei vieläkään pääse tavoitteeseen, mutta eivät silti paljoa siitä alle jää.

Banaanit pakataan kolmessa kerroksessa laatikkoon ja laatikon paino on oltava melkeinpä grammalleen tietyn painoinen. On siis paljonkin väliä miten ne banaanit sinne laatikkoon laittaa, ei voi heitellä ihan tuosta noin vain. Lisäksi täytyy vielä tarkastaa ettei ole huonoja banaaneja päätymässä pakattavaksi. Banaaneja lajitellaan vielä ennen kuin ne päätyvät pakkaushihnalle, mutta siitä huolimatta huonoja pääty välillä sekaan. Varsinkin jos on kiireinen päivä ei lajittelijat kerkeä tarkasti jokaista huonoa banaania poistamaan.
Tahti on siis erittäin kova. Viikon saldona on selkä sekä ranteet kipeinä, kynnet katkenneet jokaisesta sormesta ikävästi erittäin alhaalta sekä nahkaa lähtenyt sormenpäistä sekä kämmenistä. Ette muuten uskokaan miten ikävältä tuntuu kun kynnen alle joutuu raa´an banaanin kuorta..

Minun pakkauspisteeni

Tämän vaa´an mukaan laatikoiden tulee painaa tarkalleen 14,2 kiloa.

Tältä näyttää oikein pakattu laatikollinen banaaneja. Päälle vedetään vielä muovi, jota en kuvaa varten laittanut, jotta näkyy paremmin.  Tämän jälkeen laatikko siirretään hihnalle josta se jatkaa matkaansa saamaan kannen päälleen.

Ei kyllä ole paljoa banaaneja tehnyt mieli, eikä varmaan hetkeen teekkään. Kyllä taas kaupassa muistaa miten kovan työn takana on, että ne banaanit sinne päätyvät.

Tässä videota, missä näkyy aika selkeästi koko prosessi. Video on kuvattu Tullyssä, missä Juuson kanssa yhdessä työskenneltiin viimeeksi. Silloin Juuso teki humpingia ja ei ollut mitään helppoa, aika painavia kantaa...

-Jenna

Juuson kuulumiset Sydneystä

Viime perjantaina oli työpaikan supervisorin läksiäiset ja kävin moikkaamassa työkavereita siellä. Ihan kivaa, mutta en kauaa ollut. 

Sunnuntaina muutin uuteen asuntoon. Päivissä oltiin asunnon omistajan kanssa vähän sekoitettu kun luulin, että muutto olisi lauantaina, mutta pääsinkin muuttamaan vasta sunnuntaina. Olin hostellissa sitten yhden ylimääräisen yön ja piti vaihtaa huonetta niin olin kahden hengen huoneessa malesialaisen äijän kanssa joka lauloi kaiken aikaa..

Muutto meni sunnuntaina ihan hyvin. 

Uusi asunto ulkoapäin. Asunnon parveke on tuo missä on eniten tavaraa.

Mun sänky on tuossa oikealla alhaalla

Täällä on kaksi makuuhuonetta, toisessa miehet ja toisessa naiset. Minun huoneessa on yksi hollantilainen ja yksi ruotsalainen ja naisten huoneessa on japanilainen, italialainen, ranskalainen ja saksalainen. Kamalasti en ole vielä päässyt tutustumaan kun on ollut päivisin töissä ja iltaisin on aina kaikilla ohjelmaa. Muut valvoo välillä olkkarissa pidempään, mutta hyvin saan silti nukuttua. Ihan tyytyväinen olen huoneeseen, ja muutenkin ihan hyvä paikka.

Asunnossa on myös telkkari ja kaikki sanoivat että se toimii kun formuloita varten kyselin. Sitten kun laitoin päälle niin huomasin että eihän siinä ole antennijohtoa ollenkaan. Nää on asunu tässä kyllä jonkun aikaa ja luullu että telkkari toimii, ei oo vissiin ollut käytössä kenelläkään tai ovat tuijottaneet tyhjää ruutua ja aatelleet, että onpa tylsä ohjelma.
Kävin sitten itse ostamassa antennijohdon, että pääsin ne formulat katsomaan. Vuokranantaja lupasi korata vuokrassa sen johdon hinnan, vaikka ei se kallis ollut.

Tällä viikolla olen mennyt töihiin bussilla kun Jennalla oli bussikortissa vielä matkoja viikoksi jäljellä, mutta ensi viikolla alan varmaankin kävelemään töihin, tästä kävelee noin puoli tuntia.
Aamullakin voisin nukkua puoli tuntia pidempään kun aiemmin, mutta olen nukkunut ehkä 15 minuuttia pidempään ja lähtenyt aikaisin töihin ja töissä sitten syönyt aamupalankin.

Olen käynyt tanskalaisen Kennin kanssa treenamassa sunnuntaina ja tänään oltiin bondi beachilla treenaamassa ja uimassa. Siellä on sellainen ulkotreenialue, missä voi treenata kaikkia lihaksia hyvin. Näyttää vähän aikuiten leikkikentältä. Pitää ottaa kuva ensi kerralla.
Vesi oli yllättävän lämmintä, luulin että ei olisi ollut kun ulkona on jo aika viileää välillä.
Tänään on yleinen vapaa päivä, anzac day (anzac stands for Australian and New Zealand Army Corps) niin mentiin hyvissä ajoin jo sinne bondi beachille. Aika usein on nyt tarkoituksena mennä Kennin kanssa treenaamaan, menee viikotkin sitten nopeasti. 

Kuvia pitäisi ottaa vähän enemmän niin ensikerralla voi sitten laittaa.
Huomenna aloitan työt jo puoli seitsemältä aamulla, tulee vähän pidempi päivä.

Tänään bondi beachiltä kun lähdin niin näin liikkeen missä myytiin skeittaus ja lumilautailu tavaraa ja vaatteita, kaikki oli puoleen hintaan. Ostin tälläisen tuulen ja sateenpitävän hupparin. Kiiltävää materiaalia, vaikka kuvassa ei niin paljoa kiilläkkään.  Hyvä ostos tänne. 

Jennan kuulumisia Innisfailista

Innisfailissa nyt jo muutama yö takana ja alkaa pikkuhiljaa tottumaan ajatukseen, että täällä nyt ollaan. Puheaikaa on kyllä kulunut jonkun verran soitteluun Sydneyhyn päin, mutta on sieltä tullut tännekin puhelua ihan yhtä lailla. :)
Eiköhän tämä tästä..

Viime perjantaina hostellilla järjestettiin BBQ, mikä tarkoittaa sitä että syötävää sekä juotavaa oli paljon. Ilta menikin ihan mukavasti ja pääsi tutustumaan uusiin ihmisiin. Loppuillasta päädyttiinkin hostelliporukan kanssa lähtemään katsastamaan paikallista yöelämää. Eipä se mitään ihmeellistä ollut näin pienemmässä paikassa, mutta pääasia että tuli lähdettyä, eikä jäätyä yksin hostellille.
Täällä on myös huomattavasti helpompaa olla kun on tutustunut nyt hieman paremmin näihin ihmisiin täällä ja shokki on hieman jo hälventynyt. :)

Tuli sentään yksi kuva kännykällä otettua alkuillasta.

Lauantai aamuna hostellin omistaja tuli herättelemään ja kysymään innoistaisiko lähteä pariksi tuntia tiskaamaan viereiseen ravintolaan. Siinä suht väsyneessä tilassa lupauduin ja aikaa valmistautua oli alta puolisen tuntia.
Tiskattua tuli kaksi tuntia ja mukavasti sai palkkaakin, raha palkan lisäksi sain mukaani älyttömän määrän ruokaa.
Sunnuntaina menin uudelleen ja täytyy sanoa, että ruokaa on ihan mukava määrä nyt varastossa, eipä ole ruokaa tarvinnu tehdä. :) Ravintolan omistaja otti myös numeroni ylös ja sanoi soittelevansa jos jatkossakin tarvitsee. Mielelläni menen kyllä, kahden tunnin helposta työstä saa ihan mukavan palkan. :)

Eilen myös kyselin hostellin omistajalta, että mitenkäs työtilanne ja milloin luulee että voisin aloittaa farmilla. Ei osannut oikein vastata mitään ja ajattelinkin jo että hetken aikaa taitaa taas mennä työn saamiseen. Pieni epätoivon hetki..

Mutta tänään aamulla varttia vaille kahdeksan omistaja sitten ryntäsi huoneeseen ja sanoi että nyt olisi töitä jos olen alle 10 minuutin sisällä valmis ja kerkeän täyttämään siinä ajassa vielä vähän parereita. En muista milloin olisin ollut niin nopeasti hereillä, mutta paperit sain täytettyä ja olin valmiina ajoissa. Onneksi ruokaa oli ravintolalta saatuna, muuten olisi eväät jääneet tekemättä.
Aloitin tänään siis työskentelyn banaani farmilla. Viime kerrasta onkin jo aikaa..
Farmilla työskentelen pakkaajana. Ensimmäinen päivä oli aika sähellystä, mutta kai ne asiat taas mieleen palautuu pikkuhiljaa. Onnellinen olen että pääsin pakkaajaksi, enkä lajittelemaan.
Tästä eteenpäin kyyti hostellilta lähtee 6.10 ja takaisin hostellilla ollaan siinä kello 17, taitaa mennä taas hetki tähän rytmiin opetteluun, mutta tätä vartenhan tänne Innisfailiin tulin ja nyt se säästäminen sitten alkaa!
On muuten banaani farmeilla nostettu reilulla dollarilla tuntipalkkaa sitten viime kerran. :)